Leipuri

Jarmo Rantanen 23 v.

Pulla on hauska tuote

Suurtuotannon leimasta huolimatta teollisuusleipurin työ on monipuolista. Pulla on hauska tuote, joka vaatii valmistajaltaan hereilläoloa. Löysällä asenteella ei selviä. Jos oma halu puuttuu, työ muuttuu tuskaksi.

Tehdasleipomon tuotteet eivät synny ilman osaavaa henkilökuntaa. Olen toiminut leipurin ammatissani kaksi vuotta, ja pidän itseäni hyvänä ammattilaisena, mutta työpaikallani on paljon minua taitavampaa väkeä, kokeneita konkareita, jotka tuntevat teollisen valmistuksen kaikki metkut.

Fazer Leipomoiden Vantaan Leipomossa valmistetaan leipää ja tuoreita leivonnaisia. Minä työskentelen leivonnaisten tuotantolinjoilla. Teen kahvileipää eli pullaa. Tuotantomäärät ovat valtavia, tuotteet silti tasalaatuisia ja maukkaita.

Automaatiota ja käsityötä

Ruokaleipää tehdään yötä päivää, kahvileipä valmistuu kahdessa vuorossa. Viikon työlista ja leipomon esimiehet määrittävät päivän työtehtävät. Tällä hetkellä työskentelen joko taikinanvalmistuksessa, tuotantolinjalla tai pakkaamossa. Säännöllinen tehtäväkierto pitää yllä ammattitaitoa ja estää leipääntymisen.

Kahvileivän taikinantekijät tulevat töihin aamulla puoli viideltä, muut puolitoista tuntia myöhemmin. Suurin osa raaka-aineesta ohjautuu siiloista pataan putkia pitkin, loppu annostellaan käsin. Kun taikinakone pyörähtää käyntiin. Seossuhteet ja sekoitus nopeus määräytyvät kulloisenkin reseptin mukaan. Taikinan valmistuttua se paloitellaan ja siirretään tuotantolinjalle muotoiltavaksi.

Tuotantolinjalla valmistetaan yhtä tuotetta kerrallaan yleensä koko työvuoron ajan. Tuotevalikoimaan kuuluu kymmenkunta tuotetta, joista jokaisella on omat nostatus- ja paistoaikansa. Yksi tuote syntyy rutiinilla, toinen vaatii enemmän osaamista. Uutuustuotteen valmistuksessa veteraanillakin on tekemistä.

Valtaosa valmistusvaiheista on automatisoitu. Kone tekee leivonnaisen, minä viimeistelen, pyöräytän sen käsin lopulliseen muotoonsa. Mahdollisen täyteaineen annostelu tehdään tuotteesta riippuen käsin tai koneellisesti. Muotoillut tuotteet siirtyvät uuniin automaattisesti. 

Paistaminen on minuuttipeliä

Varmuus leivonnaisen laadusta syntyy maistamalla. Silloin tällöin kannattaa suorittaa aistinvarainen testi, sillä leipuri päättää, pannaanko tuote pakettiin. Jos tuote minun mielestäni maistuu siltä, miltä sen pitääkin maistua, se on kelvollinen jaettavaksi myös kuluttajille. Suosikkejani ovat peruskorvapuusti ja texaspulla, mutta en napsi niitä linjalta kuin vain maistaakseni.

Koneen vauhti sanelee työtahdin

Työni muistuttaa prosessinvalvontaa. Leivon toki käsilläni, mutta useimmiten varmistan, että koneet tekevät toivottua jälkeä. Jos koneen asetukset ovat virheelliset, korjaan. Kun raaka-ainetta tarvitaan lisää, lisään. Kun tuote muuttuu, vaihdan terät ja säädän asetukset uudelleen. Osaan paikantaa pikkuviat, mutta en kajoa teknistä ammattitaitoa vaativiin töihin. Häiriö pysäyttää koneen automaattisesti, ja merkkivalo ilmaisee, milloin paikalle on syytä kutsua huoltoryhmä.

Pakkaamossakin valvon koneita, mutta ajan myös trukkia ja siirrän tuotelavoja. Työvuoron päätteeksi koneet pestään. Leipomossa valmistetaan elintarvikkeita, joten hygieniaan kiinnitetään erityisen paljon huomiota. Käsiä pestään ja desinfioidaan jatkuvasti. Ulkomaille suuntautuneen matkan jälkeen työntekijältä vaaditaan salmonellanäyte.

Jokaisella leipurilla on oma erityistehtävänsä. Tuotantolinjalla työskennellään kuitenkin työryhmänä. Työtä tehdään koko ajan. Kukaan ei lähde paikaltaan kesken kaiken, ja tauotkin pidetään vuorotellen.

Pidän siitä, kun ympärillä on työkavereita. Voin kääntyä kollegan tai esimiehen puoleen missä tahansa ongelmatilanteessa. Apua löytyy aina. Ja muutoinkin: hyvä ilmapiiri ja reilu peli lisäävät työviihtyvyyttä. Kun kaikki toimii, on syytä antaa hyvää palautetta. Huonosta työnjäljestä pitää huomauttaa.

En jaksaisi olla paikallani koko työvuoroa. Vaikka teen suurelta osin istumatyötä, pääsen liikkumaankin. Koneiden tuotantovauhti sanelee leipurin työtahdin. Modernit kuulosuojaimet poistavat meluhaitan ja mahdollistavat jopa radion kuuntelun. Työpäivän jälkeen leipuri on tietenkin leipurin näköinen, jauhoinen ja massainen. 

Viihdyn fyysisessä ja vaihtelevassa työssäni. Tehdessä ja valppaana ollessa aika kuluu nopeasti. Mikä tahansa työ tympii joskus, mutta jos aion elättää itsen ja perheeni, on leivottava pullaa. Linjalta vyöryy taikinaa tasaisena virtana. Jos minä en jaksa leipoa, joku muu jaksaa.

Ammatti herättää myönteisiä tuntemuksia

Lähes koko äidinpuoleinen sukuni äidinäidistä lähtien on fazerilaisia. Äitini on työskennellyt Vantaan leipomossa lähes neljäkymmentä vuotta. Isoveli, isosisko, äidin veli…kaikki, jo pelkästään siitä syystä viihdyn talossa.

Vaikka leipominen ja ruoanlaitto olivat aina kiinnostaneet minua, peruskoulun jälkeen hakeuduin ammattioppilaitoksen puuseppälinjalle. Puutyöt edustivat arvostamaani kädentaitoja ja ruumiillista työtä.

Puuseppäkoulussa huomasin kuitenkin, etten tulisi viihtymään niissä töissä. Hain Fazerin Vantaan Leipomolle ja pääsin leipurin oppiin ensin pakkaamoon ja myöhemmin tuotantolinjoille. Lähitulevaisuudessa aloitan leipurin oppisopimuskoulutuksen. Löysin leipomosta mielityöni ja turvalliseen työnantajan.

Ammattini herättää kaveripiirissä ainoastaan myönteisiä tuntemuksia. Mediakin näyttää arvostavan ruoanlaittajia ja leipureita. Kun itsekin pidän leipurin työstä, miksi pyrkisin pois? Leipomoiden automatisoinnista huolimatta ihmiskättä tarvitaan aina. Taloudelliset suhdanteetkaan tuskin kaatavat alaa. Lähestulkoon kaikki syövät leipää. Ja pullalla ihmisen on hyvä piristää päiväänsä.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila